Aamuinen osastokokous kesti tänään lähes tunnin.  Se oli pitkä aika seisoa, vaikka minulle annettiinkin jossain vaiheessa istumapaikka (mitä olin tarjoamassa lähes heti muille, mutta kukaan muu seisovista ei halunnut istua). Kokous oli kiinnostavaa kuultavaa, sai selville minkälaisia asioita tuollaisissa yleensä käsitellään.

Tänään minulla oli vuorossa magneetti. Olin odottanut sitä kohtalaisen paljon, koska se kuulosti mielenkiintoiselta. Röntgenhoitaja otti minut vastaan ystävällisesti ja sanoi, että keksii minulle varmasti pikku tehtäviä, mitä tehdä. Hän myös lupasi auttaa minua hoitopolku-tehtävän tekemisessä ja sanoi, että voisin ottaa kohteeksi jonkun potilaan magneetista, koska heissä on usein kiinnostavia tapauksia.

Jouduin ottamaan kaiken metallisen pois taskustani kierrevihkoa ja mustekynää myöten. Kummassakin kuulemma saattaisi olla jotain metallista, minkä magneetti saattaisi imaista, koska se on päällä jatkuvasti.

Heti ensimmäisen potilaan tullessa pääsin tekemään jotain. Magneetissa en voinut opiskelijana paljoakaan tehdä, mutta pääsin työntämään potilaan sänkyä ja hakemaan puuttuvia tavaroita muille (kuulokkeita ja sen sellaista). Aluksi etenimme hyvin aikataulun mukaan, mutta palatessani ruokatauolta olimme jo puolisen tuntia jäljessä. Aikataulu meni lopulta täysin sekaisin, kun eräällä paikalle tulleella potilaalla oli kuumetta - kuumeista potilasta ei kuulemma saa laittaa magneettiin, koska se kuumentaa potilasta - joten jouduimme ottamaan seuraavan potilaan, joka onneksi oli tullut aikaisemmin paikalle.

Eräs toinenkin potilas tuli etuajassa (kaksi tuntia), mutta heitä ei suostuttu ottamaan etuajassa sisälle, koska toinen potilas oli magneetissa.

Röntgenhoitaja vakuutteli minulle, ettei magneetissa ole aina näin hankalaa ja että juuri nyt sattui vain hankala päivä. Minulla oli kaikista pikku vastoinkäymisistä ihan mukavaa, vaikka suurimman osan ajasta ainoastaan seurasin muiden työskentelyä, enhän minä paljoakaan mistään ymmärtänyt. Laitteet olivat monimutkaisia.

Eräs röntgenhoitaja kysyi minulta, millaista minusta magneetin seuraaminen on ollut ja kun totesin sen olevan ihan kiinnostavaa toinen hoitaja nauroi ja huomautti, kuinka diplomaattinen vastaukseni on. Hän kuitenkin totesi, että tässä vaiheessa en voinut tajuta paljoakaan muuta, kuin odotustilan ja magneetin eron ja suunnilleen, mitä tehdään missäkin.

Ehkä minulla kävi onni myös sen kanssa, keitä magneetissa oli. Mielestäni ilmapiiri oli mukavan rento, joten viihdyin hyvin.