Toisiksiviimeistä päivää viedään.

Tänään olin ultaraäänessä. En pitänyt sitä alunperin mitenkään kiinnostavana, joten en suhtautunut siihen mitenkään erityisen innoissani.

Oikeastaan siellä oli ihan mukavaa. Pääsin katselemaan vierestä, kun lääkäri teki ultraa ja kutsumaan potilaita sisälle. Suurimmaksi osaksi aikani kului katselemalla, mutta jos kyseessä oli hieman nuorempi potilas, sain pidellä hänen jaloistaan kiinni. Minulla ei ole paljon nuorempia sisaruksia tai sukulaisia, joten en ole koskaan tottunut pikkulapsiin. Pelkäsin jatkuvasti puristavani liian kovaa ja satuttavani lasta, joten otteeni saattoi olla liiankin lempeä, minkä vuoksi ainakin yksi potilas pääsi jatkuvasti rimpuilemaan irti otteestani.

Näin ultraäänessä enemmän vauva-ikäisiä lapsia kuin muissa pisteissä. Osa lapsista oli ihastuttavia, jatkuvasti hymyileviä enkeleitä, osaa taas oli vaikea saada pysymään paikallaan tutkimusten ajan.

Ultaäänessä tutkittiin useampia erilaisia asioita, kuin olin kuvitellut. En ollut koskaan tajunnut, että pattejakin tutkitaan siellä, katsotaan verisuonituksia ja vastaavia. Asia tuli minulle täytenä yllätyksenä (meillä sattui vielä olemaan potilaana useita patti-tapauksia).

Pääsin ultaäänessä toimittamaan useita pikkutehtäviä, mutta valitettavasti potilaita oli melko vähän tänään. Eilen oli kuulemma ollut kiireisempää ja tänään sattui olemaan hieman hiljaisempi päivä. Minun mielestäni potilaita oli siitä huolimatta paljon.

Eniten minulle kuitenkin jäi tästä päivästä mieleen potilas, joka oli natiivissa kuvattavana. Minulla oli puolentoista tunnin ruokatauko, joten sinä aikana menin katsomaan natiivia, sillä tunsin itseni laiskaksi vain istuessani taukohuoneessa ja lukiessani lehteä. Natiivissa oli potilas, jolla oli useita terästankoja tukemassa luitaan. En enää muista, mikä tauti hänellä oli (se kyllä kerrottiin minulle), mutta hän oli kuulemma erittäin särkyvä. Pienikin kolaus saattoi murtaa hänen luunsa. Tilastaan huolimatta lapsi oli erittäin energinen, puhui rennosti kuvauksista ja vaikutti muutenkin erittäin iloiselta. Ilmeisesti hänen elämänsä ei ollut täysin toivotonta ja synkkää vaikka hän erittäin kipeä olikin.

Kokonaisuudessaan päivä oli erittäin kiinnostava. Sain paljon sellaista tietoa ultraäänestä, mitä en ollut aikaisemmin tiennyt. Huomenna pääsen (ehkä) mukaan kierrokselle keskososastolle. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten osastokierrokset tapahtuvat.